Festarihelmi

25. vuotta järjestetty Ämyrock on yksi Suomen festarikesän ihmeistä. Tapahtuma on ollut koko historiansa ajan ilmainen mutta ohjelmatarjonta silti laadukasta, eikä järjestelyistä ollut ainakaan tänä vuonna minkäänlaista moitteen sanaa.

Ämyrockin rento tunnelma ja hyvä sijainti Hämeenlinnan keskustan läheisyydessä oli saanut paikalle suuren joukon ihmisiä nauttimaan helteisestä lauantai-iltapäivästä. Monet vanhemmat olivat ottaneet myös jälkikasvunsa mukaan katselemaan menoa. Ystäväporukat olivat kerääntyneet aluetta ympäröiville nurmialueille piknikille, lavan edustan ollessa täyttynyt esiintyjien kovimmista faneista.

Kaunis Linnanpuisto

Alueena Hämeenlinnan Linnanpuisto ympäröivineen metsäalueineen oli kyseisenä päivänä äärimmäisen kaunis, vaikka itse festarialue hiekkakentälle olikin sijoitettu. Järjestäjät ovat vuosia sitten keksineet nerokkaan tavan pitää festarialueen ydin ja lavan edusta turvallisena: Festarialue ympäröidään keltaisella nauhalla, jonka sisälle ei alkoholijuomien kanssa ole pääsyä. Nauhan ulkopuolisilta alueilta on kuitenkin mahdollista kuunnella esiintyjiä ja nauttia mukana tuomiaan virvokkeita nurmella istuen. Koska mitään tarvetta ei ole tunkea aitauksen sisäpuolelle eväiden kanssa, pysyy meno erittäin asiallisena puolin ja toisin. Ja jos omat eväät loppuvat kesken, olutteltasta pääsee seuraamaan lavan tapahtumia yhtä hyvin.

Ämyrock on melkeinpä parhaiten säilyneitä festarisalaisuuksia Suomessa, mihin saattaa olla syynä sen aiemmin saama punkmaine. Tänä päivänä tuota punkhenkeä edusti jokunen paikallinen juhlija, mutta yleisöjakauma näytti edustavan normaalia festaritapahtumaa - hivenen vahvemmalla lapsihenkisyydellä.

Bändit

Tämän kertaisessa Ämyrockissa kävimme seuraamassa ohjelmatarjonnasta seuraavia bändeä: Ville Leinonen & Valumo, Kuolleet Intiaanit, Sister Flo ja Disco Ensemble.

Ville Leinonen soitti muutamia tunnistettavia hittejänsä ja saaden niillä yleisön hieman mukaansa. Tuntuu kuitenkin siltä, että Leinonen bändeineen tulisi vahvemmin esille pienessä intiimissä tilassa, kuten ravintolassa yleisön välittömässä läheisyydessä.

Kuolleet Intiaanit soittavat Leinosen bändin jälkeen, mikä on jokseenkin outo valinta, sillä olisi luullut sen toimivan paremmin vasta loppupäivästä, esimerkiksi Disco E:n edeltäjänä. Intiaanien musiikki potki kuitenkin hyvin. Vaikka useille se edustaakin tyylisuuntaa, jota ei levyhyllyyn tule hankkineeksi, olivat miehet valkoisiksi maalattuine naamoineen ja silinterihattuineen todellakin näkemisen arvoinen. Biisien sanoitukset ja lavahassuttelu saavat yleisön hymyilemään. Hieman paremmin toimisi Intiaanien musiikki kuitenkin pimeämmässä tilassa, sillä iltapäivän helteisessä auringossa he saavat turhan pellemäisen ilmeen esiintymiselleen.

Intiaanien jälkeen esiintynyt Sister Flo toi taas ihmetyksen mieleen ohjelman laadinnan osalta. Sister Flo bändin olemus on kuin siloposkisen ja vastarakastuneen kiltin pojan. Miehet soittivat erittäin hyvin, mutta kaipaamaan jäi pientä säröä turhan kauniiseen kokonaisuuteen.

Disco Ensemble odotetuin

Disco Ensemble oli päivän odotetuin esiintyjä, ainakin päätellen fanipaidoista ja lavan eteenkertyneestä yleisömassasta. Keikka alkoi uusimman levyn avausraidalla, ja yleisö villiintyi samantien. Tunnin kestävän setin aikana bändi soitti kaikki viime levyn vauhdikkaimmat biisit ja muutaman edelliseltäkin.Yleisö surffasi ja oli kaataa turva-aidan hyppiessään. DE:n laulaja pitii tunnelmaa hyvin ylhäällä ja kehui eturivin faneja jatkamaan mukanaan. Vauhtia ei häneltä, muulta bändiltä tai yleisöltä myöskään puuttunut.

Hyvästä päivästä jäi hyvä mieli. Oli ilo olla jälleen paikalla nauttimassa aurinkoinen päivä hyvin järjestetyssä tapahtumassa.

Viralliset Ämyrock -sivut »

Teksti: T. Mikola