Loistavan Provinssikeikan jälkilöylyissä

Tapaamme Provinssissa debyyttilevynsä viime syksynä julkaisseen ja voimakkaasti suosiotaan nostaneen Lapkon jäsenet. Tunnelma aurinkoisella Rytmi-teltan bäkkärialueella on korkealla. Syynä on hetkeä aiemmin päättynyt keikka, jossa ei säästelty lavan eikä pahemmin yleisönkään puolella.

Vaikka miesten luulisi haluavan rynniä festarialueelle katsomaan muiden bändien meininkiä, istuvat he kiltisti pohtimaan mennyttä keikkaa ja festarihenkeä. Kiinnitys Provinssirockiin oli bändille tavoitteiden täyttymys. "Niin kun Malja sanoi ekassa välispiikissä, me ollaan venattu tätä jo kymmenen vuotta! Ja jos oli katsomassa alusta saakka, näki varmaan mikä oli lataus ja fiilis siinä hommassa. Se kymmenen vuotta kiteytyi siihen ekaan biisiin." hehkuttaa bändin rumpali Heikkonen. "Me koetaan olevamme Provinssibändi jollain tavalla. Provinssi on meidän tavalla vaihtoehtoinen festivaali," lisää laulaja Malja.

Sunnuntain avaussoittajan paikka ei tunnetusti ole paras mahdollinen, sillä kahden päivän juhlimisen jälkeen ei festarikansa tahdo hevillä(kään) nuosta ylös teltoistaan puoliltapäivin alkaville keikoille. Väsymystä ei kuitenkaan havainnut Lapkon keikalla. Heikkonen kiteyttää: "Ei ollut alkujännitystä, oli vaan vitunmoista latausta! Kukaan ei pystynyt olemaan paikallaan, kaikki äijät veti bäkkärialuetta ympäri. Mä ja Malja ravattiin tätä tietä edestakaisin ja juotiin viinaa."

Vahvaa live-esiintymistä

Lapkon keikkaesiintyminen on saanut kuuluisuutta energisyydellään, ja sen he itsekin kokevat vahvuudekseen. "Livesetti on meidän vahva käyntikortti. Kaveri joka näki meidän keikan tänään ja ostaa levyn, saattaa pettyä, sillä keikalla ollut meininki ei välity levyllä. Vaatii vitunmoisen onnistumisen, että monen viikon studiossa istumisella saa saman intensiteetin säilymään mikä keikalla on," analysoi Malja. Laulajana hänellä on luonnollisesti lavalla hieman suurempi rooli kuin bändin muilla jäsenillä. "Se on mielenkiintoista, ihmisten suhtautuminen. Saada ihmiset välillä häpeämään meidän puolesta, toisessa kohtaa rakastamaan, jopa vihaamaan. Kaiken kaikkiaan rockmusiikissa on kontrasteja, jolloin saa yleisönsä koko tunneskaalan käyttöönsä sen 3 minuutin ajaksi."

Bändin esikoilevy The Arms ilmestyi viime vuoden lopulla, ja siitä bändi on saanut pääosin positiivista palautetta. Ehkäpä kovimpia kriitikoita ovat bändimiehet itse – ainakin sen kuvan saa miesten puheista. Uuteen levyyn he ovat saaneet materiaalia jo hyvin kasaan. Joko levyllisen verran valmiita biisejä on varastossa, näinkin pian?
"Kaikki ei ole, lisää tulee vielä. Olemme olleet ihan törkeän tuotteliaita. Meidän normaalitahti on ollut seitsemän, kahdeksan biisiä vuodessa. Nyt tehtiin 10 biisiä parissa kuukaudessa," laskee Heikkonen. Mutta minkälaista materiaalia on odotettavissa? Ainakaan ei voi syyttää heitä alhaisesta itsetunnosta miesten kehuessa vuolaasti uusien biisien sävyjen syvyyttä ja rikkautta. Myös ensimmäiseltä levyltä uupunut teatraalisuus on nyt mukana.
"Mehän ollaan kovia Queen-diggareita. Tai ainakin mä ja Malja ollaan. Kaikki se teatraalisuus!" julistaa Heikkonen.

Mitä mieltä Provinssirockista?

Käännetään katse tulevasta levystä näihin festareihin. Olivatko miehet katsomassa Provinssissa muita bändejä?
"Lama, Manson, Slipknot. Tosin Slipknot oli pettymys. Pidin ensimmäisestä levystä, mutta nyt jaksoin katsoa neljän biisin verran," laskeskelee Heikkonen. Malja toteaa Mansonin olleen paras, johon Heikkonen pamauttaa: "Muut meni riman ali. Manson meni yli." Myös hieman kauniimmat rokkarit saavat kiitosta Maljalta ja Nordbergilta: "Donnasin kitaristi oli kyllä tiukka. Ja rumpali näyttää pumpattavalta barbaralta, hehheh.."

Mutta mikään ei vedä vertoja menneille vuosille, sillä miesten ehdoton suosikkikeikka näyttää olleen vuonna 2001 Provinssissa. "Toolin keikka vuonna 2001 oli paras keikka ikinä!" hehkuttavat Nordberg ja Malja.

Provinssirock on tänä kesänä bändin ainoa festarikeikka, vaikka keikkoja muuten onkin runsaasti ympäri maata. Aikovatko bändin jäsenet lähteä yleisöksi muille festareille? "Mä olisin halunnut mennä Ilosaareen, mutta meillä on keikka Tammerfestissa samanaikaisesti. Karmarockiin tietenkin on mentävä. Onhan se Harjavallassa, kotikaupungissa. Siellä on oltu rippikouluikäisestä asti sekoilemassa," paljastaa Malja suunnitelmiaan.

Provinssirockissa miehet ovat olleet nuorempana moneen otteeseen, joten pitääkin kysyä heiltä mielipidettä festarin suosion syitä. Mikä tekee Provinssirockista ainutlaatuisen, vai tekeekö mikään?
"Tää ei tietenkään oo imartelevaa Provinssia kohtaan, mut mun mielestä nykyään se juttu, mikä tekee Provinssista ainutlaatuisen, on häviämässä. Sellainen tietty vaihtoehtoisuus, tiedostava vaihtoehtoisuus tiettyyn suuntaan." Heikkonen antaa sivusta esimerkin: "Joku Helmet esimerkiksi. Ja Coal Chamber Saarilavalla! Joka aikakautena Provinssi on laahannut mulle ne just melkein oikeet bändit, oikeena vuonna. Paitsi Helmet, sen ne olis voinu tehä kaks vuotta aikaisemmin."

Mitä ovat he mieltä muista suomalaisista festareista?
"Mä oon käyny kerran Ilosaaressa, mut mä haluisin sanoo et mä oon käyny siel 10 vuotta. Sen kerran kun kävin, niin mun mielestä siel on jäljellä vanhaa Provinssihenkeä, sellasta oikeata ihmisten juhlaa. Ihmiset tulee sinne asenteella et täällä ollaan me eikä minä. Siinä on se matkustaminen myös. Ilosaareen pitää haluta, sillä matkaa on," Malja pohtii.

Nuoruusvuosien ystävät

Malja, Heikkonen ja Nordberg ovat tunteneet toisensa jo teinivuosista asti. Satakuntalaiseen tapaan he kutsuvat toisiaan sukunimillä. Koska ystävys on kestänyt noinkin pitkään, on pakko kysyä miten miehet hoitavat ristiriitatilanteet – joita kuulemma ilmenee alituiseen. "Äänekkäin huutaja voittaa, paitsi jos kyse on Nordbergista. Nordberg on sellainen, ettei korota häntää vaan on hiljaa. Se on hänen aseensa," vastaa Malja.

Miten sitten toimivat bändin sisällä roolit? Onko pomo se joka tulee uusien biisien kanssa treenikämpälle? "Mä saatan tulla kämpälle hirveen tyytyväisenä jonkun melodian ja riffin kanssa. Oon et 'kuunnelkaa!'. Äijiltä kuuluu kommenttia et ihan paska tai joo, jotain hyvää mut vähän sokerinen. Sit me aletaan soittaa sitä samaa riffiä vaik kolme tuntii, niin et mä vedän koko ajan sitä samaa riffiä, mut nää äijät hakee sellasta millä sitä lähestyä. Se on toi meidän rytmiryhmän juttu, et ne on aika hyvii ettii."

Festarimuistot?

Vielä yksi, viimeinen kysymys. Mikä on paras festarimuisto ikinä?

Malja: "Vuoden '98 Provinssi. Mulla oli pehmennys, mustat John Lennon -aurinkolasit ja harrastin aika paljon bodausta. Olin päälavan vasemmalla puolella, siinä missä kaikki coolit äijät on kun ne tulee bäkkäriltä. Mä olin sillai, et vittu, kaikki tuijottaa mua! Tytöt joka puolelta käänsi päätään..! Olin et, Malja, nyt oot tosi kovassa sheipissä! Sit ku kattoin siihen ympärilleni, edessäni oli HIM, Tehosekoitin siinä takana ja pari äijää Rasmuksesta jota kaikki tuijottikin. Ennenkuin sen tajusin, mä olin ihan tulessa.."

Heikkonen: "Mun paras muisto tulee leirintäalueelta ja vuodelta '97: megarunkkukisa! Kun oli jätkien kanssa grillattu koko viikonloppu, ja grilliin oli jäänyt sitä mustaa nokea. Munat grilliritilään, ja kenel jää eniten poikittaisia viivoja on megarunkku."

Nordberg: "Se oli vuosi '97 kun Placebo ja Helmet oli Provinssissa. Muistan, et oltiin kaljateltalla kun Helmet aloitti Unsungin, ja mä muistan kuinka potkin vaan ilmaa, hirveetä muka-agressiota. Siistii, hirveetä urheilumeininkiä."

--

Haastattelun jälkeen Heikkonen tulee vielä erikseen kertomaan kiitokset harjavaltalaisten bändien puolesta paikkakunnan sankarille. "Kyllä täytyy Heikki Kurrua kiittää uroteosta, kun osti Harjavallan nuorisotalon. Tämä oli jalo teko ja pelkkää vittuilua Harjavallan kaupungille. Kaupunki ei antanut sitä bändien käyttöön, mutta Kurru meni ja osti sen ja antoi bändien käyttöön ilmaiseksi!"

Viralliset Lapko-sivut »

Teksti: Tomi Mikola