|
25.05.2006
Tavastia, Helsinki
|
|
Magenta Skycode. Yhtyeen ensimmäisen levyn tunnelma leiskauttaa kuulijan viileänraikkaaseen aamuun halkomaan hopeisensinistä taivasta höyhenenkevyenä, läpinäkuultavana lennokkina. Yhtyeen uusi levy IIIII itsessään on voimakas valoilmiö, revontuli, joka sytyttää poptaivaan spektrin uuteen loimuun. Tuottaja, joka on tehnyt PMMP:stä muutakin kuin tähdenlennon, herättää kiinnostuksen esiintyvänä taiteilijana. Levyn kuunneltuani odotin näkeväni Tavastian lavalle lipuvan itsevarman muusikon, joka katselee trendilasiensa läpi maailmaa ylevänä mutta silti ymmärtävänä. Sen sijaan eteeni ryhmittyi lauma nuorukaisia, jotka muistuttivat Jimi Pääkallon isoveljiä ilman pikkuveljen karismaa ja rock-kukkoilua. Mukavaa huomata, etteivät PMMP:n menestys ja ensilevyn saamat viisi tähteä olleet tehneet bändin keulahahmosta, Jori Sjöroosista, koppavaa elvistelijää, mutta vaatimattomuudellakin on rajansa. Eteerinen musiikki, joka lipuu levyltä otsoninkevyenä tajuntaani, unelmoiva ääni joka vuotaa kuin sydänveri haavasta, intensiteetti jonka tyylitellyt tunnetilat ja hypnoottiset teemojen variaatiot synnyttävät - näiden sijaan koinkin ujon teinibändin, joka oli uskaltautunut ulos treenikämpästä ottaakseen osaa naapurikylän bändikatselmukseen. Olkoonkin, että Tavastian rock-luolaan saapunut yleisö oli tullut pääasiassa kuuntelemaan pääesiintyjä Calliston synkempää rähinöintiä, itsevarma bändi osaisi ottaa yleisönsä, vetää sitä puoleensa. Nyt kuulijat olivat vetäytyneet kolmen metrin päähän lavasta, kuoreensa, kuin bändikin. Uskon silti, että valonheitin joka oli sijoitettu Jorin selän taakse, ei ollut sattumaa. Se sai laulajan loistamaan messiaanista valoa, samanlaista toiveikasta ja lupaavaa kirkkautta, jota vastikään julkaistu ensilevy hohtaa. Sattumaa ei myöskään voi olla tasapainoinen, kiinnostava musiikkielämys joka levyltä välittyy - tuottajana ja musiikintekijänä bändin keulahahmo on selvästi monilahjakkuus. Kitara, joka keikalla kuulosti kanteleelta, soi rytmikkäästi ja vahvana levyllä. Toivottavasti bändi saakin kokemuksen myötä bändi ilmaa siipiensä alle ja kohoaa korkealle, halkoakseen hopeansinistä ilmaa. Kenties jopa ylittääkseen äänivallin, johon niin monet muut suomalaislupaukset ovat vieraassa ilmatilassa törmänneet.
Teksti: M. Kankaanranta |
![]() ![]() |