Poets of the Fallin keikkakesän tahti on ollut huikea: huhtikuussa alkaneen rundin aikana bändi ehti vetää 53 keikkaa, joka tarkoitti hektisimillään keikkaa joka toinen päivä. Kiertueen päätöskonsertti kuultiin lauantaina 12.8. Imatralla Rock to the River -tapahtumassa.

Pimenevä Imatran yö loi sopivasti salaperäisyyttä yhtyeelle, joka osaa maalata musiikillaan niin synkeitä suruvarjoja kuin herkistää romanttisilla balladeillaan. Keikan jälkeen bändin laulaja Marko Saaresto sukelsi pimeydestä kertaamaan kuluneen kesän kuulumisia kallistellen kädessään litran jugurttitölkkiä. "Raiderissamme on vettä ja limuja alkoholia enemmän," Saaresto myöntää. "Tällaista kiertuetta ei jaksaisi pelkästään viinan voimalla vetää."

Keikkakesän onnistumisen on mahdollistanut hyvä porukka, joka on ajan myötä hitsautunut entistä tiiviimmäksi. "Jos joku asia painaa mieltä, sen voi sanoa suoraan ilman että kukaan ottaa itseensä." Vuoden mittainen treenaus ennen keikkakesän alkua on sekin helpottanut esiintymisen aiheuttamaa jännitystä. Enää Saarestonkaan ei tarvitse keikan jälkeen kulkea puolta tuntia kuin transsissa, kaiken energiansa ja intonsa keikan aikana kadottaneena.

Välijuonnossaan Imatrankosken lavalla Saaresto kehotti kuulijoitaan pitämään kiinni unelmistaan ja tekemään niistä totta. POTF on itse hyvä esimerkki siitä, mitä päättäväisyydellä ja kovalla työllä voi saada aikaan.

Ennen ensimmäistä levyään bändi sai tehdä töitä hartiavoimin menestyksen eteen levy-yhtiön toistensa jälkeen antaessa pakit yhtyeen ensidemolle ja yrityksille hankkia levytyssopimus. Saaresto etunenässä oli kuitenkin päättänyt toteuttaa lapsuusajan unelmansa. Hän jätti vakituisen työnsä mainosgraafikkona keskittyäkseen musiikin tekemiseen. Poets of the Fallin omakustanteena tuotettu ensilevy singahtikin viime vuonna suoraan Suomen virallisen levymyyntilistan ensimmäiselle sijalle ja pysyi listalla peräti vuoden ajan.

Nousu levylistojen kärkeen teki bändistä tunnetun kautta maan. Englanniksi stadionrockia laulava bändi on tahkonnut hittejä toisensa perään ja kerännyt soittoaikaa kiitettävän paljon – ja myynyt yhtyeen kahta albumia platinan ja kullan verran. Saaresto muistelee, että näin jälkikäteen katsottuna koko vuosi 2005 oli oikeastaan shokkihoitoa musiikkibisnekseen. "Meidän piti opetella musiikkibisnes, rundaaminen, toisemme," Saaresto listaa. Piti miettiä alusta alkaen kaikki, yksityiskohdista, kuten pukeutumisesta, lähtien. Piti myös miettiä mitä on olla rock-artisti lavan ulkopuolella. "Hommaa on helpottanut yhteinen filosofia. Että ollaan aidosti mitä ollaan niin lavalla kuin siviilissä, ei tarvitse riisua mitään erillistä maskia pois pukuhuoneessa."

Nyt musiikki soljuu esiin selkäytimestä. "Tuntuu, että nyt meillä on langat käsissämme ja että meidät on otettu hyvin vastaan. Se on kannustavaa, uskaltaa jo miettiä miten tämä jatkuu." Bändi kääntääkin katseensa jo ulkomaille, tosin realistisen oloisena. "Itse en usko ennen kuin on niin sanotusti rahaa tilillä. Musiikki ja bisnes on kuitenkin kaksi eri asiaa," Saaresto pohtii.

Miestä ei pelota, vaikkei menestystä jostain kumman syystä tulisikaan. "Olemme aina tehneet musiikkia, ja tulemme aina tekemään, sitä ei mikään muuksi muuta", lupaa Saaresto. Poets of the Fallin huikean nopeaa nousua seuratessa ei ihmetyttäisi, vaikka bändin melodinen rock iskisi samanlaisella vauhdilla muuallakin läpi. Mutta sitä ennen Poets Of The Fall kiitää lyhyelle lomalle - mahdollisesti Imatran yöhön juhlimaan? "Juu, miksei", huikkaa Saaresto ja vaihtaa vapaalle.

Teksti: M. Kankaanranta, kuva: T.Mikola