Festarimuistoja.fin toimitus viipotti Korson Ankkarockiin ja sai auringonpaahteessa omaperäisyydessään vertaansa vailla olevan idean kuvittaa Ankkarock Ankkalinnan sarjisgallerian hahmoin!

Ankkarockin adoptioisä on luonnollisesti Juhani Merimaa. Kuten Carl Barks, joka otti hoiteisiinsa Walt Disneyn studion kehittelemän Aku Ankka -hahmon, myös Merimaa on adoptoinut Ankkarockin, joka sai alkunsa ilmaiskonserttina vuonna 1989. Nytkin Merimaa tassutteli turvallisen isähahmon tavoin ympäri aluetta: välillä mies istuskeli korjailemassa tietokoneongelmaa, välillä jakamassa haastatteluja ja ohessa varmasti myös myhäilemässä kaljatelttojen kassoilla, joissa asiakaskuntaa riitti kiitettävästi molempina päivinä. Liikemiesvainunsa ansiosta Merimaan voisi kruunata myös Ankkarockin Roope Ankaksi. Mutta oikeesti - voisiko mies joka on antanut meille Tavastian, Ruisrockin ja Ankkarockin olla VAIN rahan perään??

Tommi Lindgren Don Johnson Big Bandista on ilmetty Ankkarockin Mikki Hiiri, tuo pieni ja ovela hiiriveijari. Katsokaapa vaikka hänen kapeita kulmakarvojaan, jotka rutistuvat lennokkaiksi viiruiksi keskittyneessä sanaryöpytyksessä — niinhän Mikki Hiirenkin kulmakarvat tekevät tuon pikkujyrsijän pohtiessa kiperää arvoitusta! Samanlaista ongelmien ratkojaa ja maailmanparantajaa on Lindgrenissäkin. Ja kykyä naamoituakin tarvittaessa: nytkin Lindgren yllätti yleisönsä vaihtamalla salamannopeasti terhakkaan tenorinsa matalampaan Elvis-bassoon Islang Girl -biisissä. Kaveri osaa myös suvereenisti sulautua tavallisen festarikuuntelijan rooliin, Lindgren kun käy kiitettävän innokkaasti kuuntelemassa myös kollegoitaan festareilla ja klubi-illoissa.

PMMP:n Mira on tietenkin Ankkarockin Milla Magia ja Paula sen blondisisko. Näillä naispuolisilla riiviösiskoksilla riitti energiaa hullaannuttamaan yleisö vimmaiseen huutolauluun, ja paljon muitakin taikakeinoja he käyttivät: manaamista voimasanoilla, päätäpyörryttäviä akrobatioita, seireeninpehmeitä balladeja ja toistoloitsuja niin että lopun viimein yleisö näki edessään enää käärmeenkuvia ja piruja ja piruja! Sitä vain jäimme ihmettelemään, että miksi magiasiskot lietsovat aina "loppuhuipennukseksi" punk-maneereja — onko syynä vilpitön rakkaus punkiin vai kyseessä ainoastaan silmänkääntötemppu, jollaisilla Milla Magiakin ankkalinnalaisiakin huiputtaa?

Samankaltaisiin uniformuihin pukeutunut mieskolmikko johtohahmonaan toisen silmän uhkaavannäköisesti silmälapulla peittänyt Danko Jones on Ankkarockin Karhukopla. Danko Jonesin aggressiivisen menevä musiikki saa vipinää kinttuihin kuin jeparit vauhtia konniin. Rentturomantiikkaa viljelevä Dankolla on muutenkin vankilakundimaista vetovoimaa, siitä kertoivat eturivin ihailijoiden kyltteihinsä raapustamat vetoavat anomukset tyyliin "Marry me Danko!"

Ruotsalainen hevimetalliyhtyä Opeth on kuin Akua seuraava paha onni: jokainen tietää sen pian saapuvan, ja kun tuo riivaaja osuu kohdalle, ei voi olla tuntematta pelkoa ja pakokauhua. Kuvaavaa oli bändin keulahahmon, laulaja Mikael Åkerfeldtin välispiikki. "DO we look like a band that takes requests?" Ja siitä se lähti, ennalta-arvaamaton, arvovaltainen vyörytys, joka heitteli yleisöä vuoroin pehmeämmin, vuoroin raivokkaammin hevipauhunan poukkoilevilla metallikielillä.

Jo von Hertzen Brothersit nähdessään tulee hyvälle tuulelle ja niinpä he ovatkin itseoikeutetusti Ankkarockin riemastuttava veljeskolmikko Tubu, Hubu ja Lubu (pehmeä b on vaikutusta Intiasta). Tuttujen puolialastomien vartaloiden näkeminen saa luottavaiselle mielelle — nämä 10 tähden musiikkikenraalit pelastavat suuremmastakin pulasta, vaikka hajanaiselta rock-festaritarjonnalta, jota Ankkarock kesällä 2006 tarjosi.

Teksti: M. Kankaanranta