|
25.06.2007
|
|
29. Provinssirockin tarjonta vaikutti etukäteen vähintäänkin vaisulta. Arvio osoittautui oikeaksi. Vaikka useita loistavia keikkoja nähtiinkin, jäi viikonlopusta sellainen fiilis, ettei Selmu ollut onnistunut houkuttelemaan yhtään tuoretta kuumaa nimeä paikalle – ainakaan sellaista joka olisi Törnävälle asti jaksanut raahautua. Tosin järjestäjille menivät pisteet jälleen kerran hyväntuulisesta tapahtumasta. Mistään muualta ei löydy yhtä lailla tapahtumasta innostunutta yleisöä saati järjestäkuntaa kuin Seinäjoelta. Kahden ajankohtaisen esiintyjän peruuntuminen viime hetkillä – The View ja Amy Winehouse, joista jälkimmäinen teki katoamistempun vain seitsemän tuntia ennen lava-aikaansa – oli kuin bensaa liekkeihin niille kommenteille, että Provinssi on menettänyt otettaan kovan kilpailun festarimarkkinoilla. Nimekkäitä kotimaisia bändejä Provinssi tuntuu kiinnostavan, mutta ulkomaiset artistit olivat suurimmaksi osaksi vanhoja vetonauloja. Toki viikonlopun aikana kuultiin useita hyviä settejä – sekä suomalaisilta ja ulkomaisilta bändeiltä – joista Festarimuistoja.fi:n toimituksen mieliin jäi erityisesti kolme toisistaan hyvin poikkeavaa vetoa: Velvet Revolver Laulaja Scott Weils'n olemus uhkui kansainvälistä tähteyttä, kun hän ennen keikkaa tankkaili itseään viskillä esiintymiskuntoon bäkkäribaarissa. Nostalginen olotila sai vallan, kun bändi soitti muutamia vanhoja Gunnareiden ja Stone Temple Pilotsien biisejä, valitettavasti kyllä karaoketyyliin. Yhtyeen omat biisit ovat keskivertoja rockralleja, joista ei tunnelman kohottajiksi ollut, mutta tuskin kukaan päälavan eteen rientänyt tuli katsomaan Velvet Revolveria vaan vanhoja supertähtiä Slashia, Duffia, Mattia ja Scottia. Ja heidät tuli nähtyä. Animal Alpha Tämä jokseenkin tuntematon norjalainen tuttavuus yllätti energisellä keikallaan. Rytmitelttaa lämmitti sopivan intiimi tunnelma kun bändi taidokkaasti otti kontaktin yleisöönsä. Ja nimenomaan "yleisölle esiintyminen" oli bändin valtti jolla Rytmitelttan lämpötilan nostatus oli helppoa. PMMP Pitkästä aikaa PMMP:n keikalla tuli vaikutelma, että bändillä on fiilikset kohdillaan. Ja miksei olisi ollutkin niin täydellisessä ympäristössä esiintyessä: Isoo teltta oli täyteen ahdettu festaritunnelmasta villiintynyttä kansaa, joka kurkku suorassa hoilasi tuttuja hittejä. Yleisöä katsoessa tuli mieleen, että lavalla heilunut voimakaksikko on kuin uusi Eppu Normaali – kertosäkeet osataan ja humalaisimpienkin jalat polkevat rytmiä jokaisen kipaleen tahtiin. Keikalla korvaan särähti ainoastaan Paulan hinku hakea katu-uskottavuutta turhilla v-sanoilla. Onkohan tapahtuman esiintyjälistasta vai väärästä majoitusvalinnasta johtuvaa, kun yleisökin tuntuu olevan vähemmän rock kuin vielä joitakin vuosia sitten? Tällä kertaa silmiinpistävää oli autenttisten rokkareiden vähyyden lisäksi VIP-lätkät kaulassa heiluneiden urpojen suuri määrä. Ei VIPeissä sinänsä mitään vikaa, kunhan vaan olisivat jotenkin aiheesta kiinnostuneita – eivätkä puhelinoperaattorin avainasiakasvastaavan paikalle luotsanneita, viidenkympin kriisissään My Chemical Romance'sta innostuneita ilmaisen viinan perässä juoksijoita.
Teksti: Mikola |
  |
