|
27.08.2007
17–19.7.2007 Suvilahden voimala, Helsinki
|
 Suomen roskalehdistö on päässyt mehustelemaan suu vaahdoten tämän vuoden festarikesän valitettavilla tapahtumilla. Huono julkisuus on toki myös hyvä asia, sillä se herättää julkista keskustelua festari-kulttuurin epäkohdista: hillittömästä dokaamisesta, henkilövahingoista ja yleisen örveltämisen turmelemasta tunnelmasta. Kuitenkin jos aina keskitytään ainoastaan negatiivisiin asioihin, vahvistetaan festareiden negatiivista kuvaa entisestään ja samalla tuetaan kielteisten ilmiöiden kehitystä. Tämän takia olikin pettymys, että valtakunnan ykköslehdessä Hesarissa (20.8) keskityttiin liikaa Flow-festareiden järjestelyjen tyrmäämiseen ja liian vähän Flown onnistumisiin. Kieltämättä jonottelu (sisäänpääsy, baarit, vessat), älyttömästi toteutetut anniskelualueet sekä festariteltan toteutus jättivät paljon parannettavaa, mutta ne olivatkin ainoat heikkoudet muuten mahtavasti onnistuneilla festivaaleilla, joiden aikana ne kaksi musiikkifestivaalin oleellisinta tekijää toteutuivat lähes täydellisesti: musiikki ja hyvä meininki, vai pitäisikö sutkauttaa, hyvä flow. Flown järjestäjille kuuluu suuri kiitos siitä, että he olivat onnistuneet haalimaan niin monipuolisen joukon äärimmäisen mielenkiintoisia ja ajankohtaisia esiintyjiä Suomesta ja maailmalta: Jori Hulkkonen, Luomo, Gilles Peterson, Cut Chemist, Architecture in Helsinki, !!!, Coco Rosie, Terry Callier, Tuomo, Bebel Gilberto, Jenny Wilson… Flow-vieraita kaavaillessaan järjestäjät olivat selvästi painottaneet vieraiden live-esiintymistaitoa ja yksilöllisyyttä mainstream-suosion sijasta. Tästä syystä monet vieraista, joista osa oli varmasti vähintäänkin hieman tuntemattomia suurimmalle osalle festari-kävijöistä ennen Flowta, ovat nyt jättäneet lähtemättömän vaikutuksen tuhansien suomalaisten sydämiin. Perjantain kohokohta oli pariisilaistunut Coco Rosie, joka tarjosi omituisen indie-musiikkielämyksen pihalavalla syksyisen illan päätteeksi. Sisaruksista Sierra Casdyn oopperalaulu oli hyytävän kaunista kuunneltavaa ja sopi oudolla tavalla voimalan jylhien savupiippujen vartioimaan Suvilahden miljööseen ja alkavan yön sinipunaiseen hetkeen.  Lauantai oli luonnollisesti viikonlopun vilkkain päivä, joka osoittautui myös laadukkaimmaksi. Australialainen Architecture in Helsinki teki odotetun debyyttinsä Helsingissä ja on erittäin todennäköistä, ettei ensiesiintyminen jää viimeiseksi. Monihenkisen yhtyeen energisen kollektiivinen esitys oli kuin piiritanssia lukuisten soittimien ympärillä. Bändin jäsenet vaihtelivat paikkoja ja soittivat eri soittimia musiikin laadun kärsimättä. Esitys oli mainio ja vilpitön ja eihän sellainen voi olla purematta yleisöön. Illan suurin hitti oli kuitenkin pihalavan headlineri !!!, joka järjesti kiistatta Flown mieleenpainuvimman shown. Kahdeksanhenkinen yhtye soitti häiriintynyttä, mutta tanssittavaa elektronista kitararokkiaan aivan käsittämättömällä, holtittomuudella höystetyllä energialla. Esitys ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa epämääräistä toilailua vaan pysyi erittäin hyvin kasassa alusta loppuun ja sai täyden pihan hyppimään, tanssimaan ja nauramaan.Lauantai-yönä teltassa tarjoiltiin myös harvinaista herkkua tanssimusiikin ystäville, kun erittäin harvoin suomessa esiintyvät Luomo (Sasu Ripatti aka Vladislav Delay) ja suomalaisen elektromusiikin ylipappi Jori Hulkkonen soittivat peräjälkeen. Luomo ei suuria yllätyksiä tarjonnut, mutta soitti erittäin nautittavan setin, joka koostui suurilta osin viime vuonna julkaistun Paper Tigersin biiseistä ja lämmitteli yleisön valmiiksi Jortsumestarin käsittelyyn. Hulkkonen oli pukeutunut hauskaan, pään ympärillä olevaan metallikehikon näköiseen häkkyrään ja valkoiseen pitkään takkiin, joita voisi kuvailla esimerkiksi avaruuspapin asuksi. Asu oli jo itsessään hupaisa, mutta Jori hauskuutti yleisöä myös teatraalisilla eleillään, jotka toivat mukavaa leppoisuutta keikalle. Kontaktin ottaminen yleisöön on oleellinen lisä tämän tyyliseen elektrokeikkaan, sillä tietokoneen takana soittavan esiintyjän ja yleisön suhde saattaa niin helposti jäädä etäiseksi. Muutenkin soitto ja yleisö elivät vastavuoroisuussuhteessa koko keikan ajan; JH tarkkaili yleisön eläytymistä ja yleisö seurasi Hulkkosen jokaista biittiä. Suurimman vauhdin sai odotetusti aikaan maailman paras elektrobiisi Lo-Fiction.  Sunnuntai oli sitten pyhitetty chillailulle. Pihalavalla soittivat Risto, Tuomo, Jenny Wilson ja Bebel Gilberto. Näistä Tuomo veti keikkansa taatulla ammattitaidolla, ja setti olikin varmasti yksi Flown laadukkaimmista, mutta ei kuitenkaan noussut yhdeksi festarien kohokohdista. Plussana mainittakoon Tuomon kokoonpanon joka koostui Tuomo Prättälän lisäksi yhdeksästä muusta muusikosta (mm. Emma Salokoski taustalaulajana). Sunnuntain mieleenpainuvimmaksi esiintyjäksi jäi Jenny Wilson, joka esiintyi yllättävänkin hermostuneesti joutuen mm. aloittamaan uudelleen aloituskappaleen Balcony Smokerin. Jenny kuitenkin klaarasi tilanteen ja valloitti yleisön viehättävällä ruotsalaisella charmillaan ja muutenkin koko bändi esiintyi innolla, hymyillen ja naureskellen ja selvästi nauttien soittamisesta hyvin mukana olleelle Flow-yleisölle. Setti koostui käytännössä Love and Youthin biiseistä, joista parhaimmiksi nousivat odotetusti Let My Shoes Lead Me Forward ja Bitter? No I Just Love to Complain. Jenny Wilson jätti itsestään erittäin luonnollisen ja viehättävän vaikutelman, jollainen saa kuuntelijan aina hyvälle tuulelle. Bebel Gilberto oli leppoisa lopetus Flowlle, mutta jäi kuitenkin hieman valjuksi, koska yleisö ei selvästi tuntenut Gilberton biisejä. Siitä huolimatta yleisö jaksoi keinautella lanteitaan kiitettävästi brasilialaisen bossa novan tahdissa.Flow 2007 rikkoi entiset kävijäennätykset houkutellen 12 000 kävijää kolmen päivän aikana. Perjantaita varjosti hieman ontuvat järjestelyt, jotka kuitenkin paranivat lauantain ja sunnuntain aikana eivätkä muutenkaan häirinneet merkittävästi mahtavasti onnistuneita festareita. Musiikki oli erinomaista, ihmiset hymyilivät ja nauttivat olostaan täysin siemauksin, mutta siemailematta liikaa, ilma oli mitä mainioin ja Suvilahden voimala loi kauniin karulla tehdasilmapiirillään erittäin toimivan festarimiljöön. Lisää tällaista kaupunkitoimintaa. Kiitos Flow! Parhaat esiintyjät: !!! ja Jori Hulkkonen Pettymykset: - Flown mieleenpainuvin hetki: !!! laulajan hervottomat tanssimuuvit Flown nihkein juttu: Vuotavat pisuaarit. Järjestely: Juosten kustun oloista. Vai voiko vain olla, etteivät järjestäjät vain odottaneet näin suurta kävijämäärää? Ruokatarjoilu: Ei todellakaan tarvinnut tyytyä pelkkään kärähtäneeseen festarimakkaraan! Siitä piti huolta Kuurnan maittavat ja hinta/laatu/määrä-suhteeltaan erinomaiset ruokatarjoilut, jotka koostuivat päivittäin vaihtuvasta keitosta, salaatista ja pääruoasta sekä hodari, leipä ja pulla-kahvi tarjoilusta. Parannettavaa ensi vuodeksi: Enemmän lippuhenkilökuntaa ja pisuaareja, suurempi teltta, järkevämmät anniskelualuejärjestelyt ja pantilliset kovamuovituopit roskan vähentämiseksi.
Teksti: Markus Kitunen, kuvat: Vilhelm Sjöström(Flow Festival) ja Sami Heiskanen(Flow Festival) |
  |
