|
25.10.2007
|
|
17.10.2007 tarjottiin helsinkiläisille ja koko Suomelle harvinaista herkkua. Muse soitti jäähallissa ja samanaikaisesti Espanja pelasi viereisellä Olympiastadionilla. Siinä missä espanjalaiset näpertelivät palloa nätisti 90 minuutin ajan keskeltä laidoille ja takaisin, Musen taktiikkana oli hyökätä 90 minuuttia Butch ja Kid -tyyliin. Musen edellisestä Helsinki-vierailusta oli ehtinyt vierähtää jo nelisen vuotta, jonka aikana Musen maailmassa oli tapahtunut paljon. Vuonna 2003 bändi oli viimeinkin kolmannella levyllään Absolution vakiinnuttanut paikkansa Britannian bändikartalla ja Suomeen tullessa sai myytyä loppuun kaksi Nosturi-keikkaa. Vuonna 2007 Black Holes and Revelationsin myötä Muse näyttää nielaisseen koko Britannian omaan Muse-ulottuvuuteensa. Lontoon Wembleyn vihkimiskeikat myytiin loppuun nanosekunnissa ja Helsingin Jäähalli noin kahdessa. Kuitenkin vaikka Musesta on tullut neljässä vuodessa massiivinen megabändi, onneksi se oleellisin asia ei ole muuttunut: soiton taso on edelleen jotain aivan jumalallista. Ja se Bellamy! Jäähallissa Muse soitti kattavan läpileikkauksen tuotannostaan. Mukaan mahtui Showbiziltä Sunburn, Originiltä muun muassa Feeling Good, New Born ja Plug in Baby sekä Absolutionilta ja Black Holesilta lähes kaikki odotettavissa olevat sekä levyllä vaisu, mutta livenä mahtipontisen lopetuksensa takia onnistunut, Invincible ja Soldier's Poem. Ja miedosti kuvaillen oli mahtipontinen keikkakin. Soundit olivat aivan valtavat ja biisien tempo pyörryttävä. Ei siis tarvitse ihmetellä, miksi Bellamy voi huoletta heilua lavalla tiukoissa punaisissa housuissaan selkä yleisöön päin. Keikan kohokohdiksi nousivat Butterflies and Hurricanes ja Stockholm Syndrome, jotka paisuivat megalomaanisesta avaruusrock-oopperasta mahtavaksi proge-ilotulitukseksi. Tämä onkin Musen yksi selkeä vahvuus. Vaikka bändi on kehittynyt vuosien varrella, vanhat biisit toimivat edelleen täydellisesti. Hysteria, Map of the Problematique, New Born sekä keikan aloittanut Take a Bow erottuivat myös kauttaaltaan huikean vahvasta materiaalista. Kuten Black Holes and Revelations -levyarvostelussa mainitsin, uuden levyn myötä Muse on tuonut esille ironisen puolensa. Bändi ei kommunikoi huumoriaan ulkoisella olemuksellaan tai käyttäytymisellään vaan ainoastaan musiikkinsa kautta. Lavakomiikkaa eikä edes välispiikkejä tarvittu, kun viihdyttäminen onnistui soittamalla. Sovitukset olivat mainioita sisältäen jammailua ja sopivaa suuruudenhulluutta yliampuvan progeilun muodossa. Muse lupasi tuoda koko lava-arsenaalinsa Helsinkiin ja Jäähallissa nähtiin tässäkin mielessä hieno show. Kolme screenia lavan taustalla tarjosivat upeaa visuaalista kerrontaa biisien selkärangaksi. Yleisö pääsi musiikista huumaantuneena muun muassa sukeltamaan verkkokalvojen läpi ihmisen alitajuntaan, matkustamaan tähtitaivaalla ja tanssimaan marssivien robottien tahdittamana. Feeling Good -biisin taustana oli huikea kertomus psykedeelisestä tripistä ampiaisen näkökulmasta kerrottuna. Tämän parempaa keikkaa tuskin on tarjolla enää tänä vuonna, ellei jostain syystä pääse katsomaan Musea uudelleen.
Teksti: Markus Kitunen |
  |
