Vuoden debyytti?
Bat for Lashes: Fur and Gold (5/5)
"The caves of our mouths are bear's bellies/ and the air in between is spewing cornets" (The Bat's Mouth)
Mieletön nimi: Bat for Lashes. Hulvatonta! BFL on periaatteessa yhtä kuin nuori englantilainen Natasha Khan. Fur and Gold on poikkeuksellisen kypsä ja hyvin kasassa pysyvä debyytti. Biisit ovat poikkeuksetta huiman laadukkaita, mutta Fur and Gold vaatii kuitenkin huomiota ja hoivaa loistaakseen, mutta myös palkitsee kuuntelijansa kuin kermalla ruokittu kissanpentu. Muutaman kuuntelun jälkeen levytä alkaa kuitenkin irrota hentoja ja kauniita kultahippuja pysäyttävän singlen, What's a Girl to Do? lisäksi (Trophy, Priscilla, Seal Jubilee, Sarah…), joka ensimmäisellä kuuntelukerralla pisti niin pois tolalta, että meinasin ajaa päin puuta. BFL yhdistää kivasti sympaattista poppia, Au Revoir Simone-tyyliin, maalaukselliseen fiilistelyyn ja kertoo samalla mainioita surrealistisia satuja. Myönnettäköön että kuulostaahan Khan välillä Björkiltä ja Kate Bushilta, mutta välikö sillä kun laulusoundi on niin ihana ja tulkinta poikkeuksellisen voimakasta. Hyvänä esimerkkinä tulkinnan vankkuudesta on, bonarina löytyvä, uskalias cover Pomon I'm on Fireista. Fur and Gold on kuin täydellinen syyskuun ilta, jonka ei haluaisi loppuvan.
Tärpit: What's a Girl to Do?; Trophy
batforlashes.co.uk/furandgold/default.htm; myspace.com/batforlashes
Glasgowlaisten kirjallisuusrokkareiden välityö
Idlewild: Make Another World (3/5)
"Maybe the life waits over the hill/ Over the Hill/ While I wait" (Once in Your Life)
Harmittaa hieman. Make Another World on hyvä levy, mutta ei sen enempää. Yhden brittirokin (maantieteellisesti käsitteenä) parhaan levyn, The Remote Partin jälkeen Idlewildin rima on ollut huiman korkealla. The Remote Partia seurannut Warnings/Promises oli aluksi hienoinen pettymys, mutta on sittemmin kehittynyt erinomaiseksi levyksi, jossa kiteytyy loistavasti Idlewildin nerokkuus. Parhaimmillaan Idlewild yhdistää riipaisevan kauniit melodiat Roddy Woomblen älykkäisiin ja kaunokirjallisiin sanoituksiin poikkeuksellisen koherentilla tavalla. Ei tarvitse lukea sivistyssanakirjaa eikä puhua vaativilla vertauskuvilla, kun sanoo asiat niin kauniisti, yksinkertaisesti ja koskettavasti samalla luoden upean merkityshorisontin, joka puhuttelee kuin kaunokirjallisuus parhaimmillaan.
Valitettavasti Make Another World ei tähän oikein pysty. Tai ainakaan aivan niin hyvin kuin vain Idlewild sen osaa. MAW on ennemmin paluu takaisin Remote Partin rokimpaan maisemaan kuin W/Pn pinnan alla kytevään lyyriseen haikeuteen. Tämä ei itsessään ole huono asia, mutta ongelmaksi osoittautuu, ettei levyllä ole ihan riittävän hyviä biisejä. Avaus kolmikko In Competition For The Worst Time, Everything As It Moves ja No Emotion ovat kelpo rokki-ralleja, mutta eivät millään pärjää RTn You Held the World in Your Armsille, A Modern Way of Letting Golle sekä esim. Stay the Samelle. MAWn parhaaksi hetkeksi osoittautuukin hieno Once in Your Life, joka rauhallisella tempollaan sekä menneisyyden ja identiteetin teemallaan sopisi hyvin W/Plle. Make Another World on Idlewildille selkeä välityö ennen kohta julkaistavaa 10-vuotis kokoelmaa Scottish Fictionia.
Tärpit: Once in Your Life; Ghost in the Arcade
myspace.com/idlewild; idlewild.co.uk/site2007
Jälleen pysähdyttävän upeaa kansi/booklet-taidetta, mutta ikävä kyllä, rokimpi UNKLE
UNKLE: War Stories (3/5)
UNKLE-kollektiivi (James Lavelle & Richard File + sankka joukko feattaajia) on ilmeisesti päättänyt päivittää maalailevaa elektroaan rokimpaan suuntaan. 2000-luvulle tultaessa indie-musiikki maailman piti olla UNKLEn ja DJ Shadown (joka kuului UNKLEen vielä Psyence Fictionilla) kaltaisten hieman kyynisten sämple/elektro-aktien. Näin ei kuitenkaan tapahtunut vaan, kuten tiedämme, rokki hyökkäsi puskista ja jyräsi kaiken alleen. UNKLEN julkaisi edellisen levyn, Never Never Landin, juuri silloin, kun uuden rokin raikkaat tuulet alkoivat pyyhkiä maailmaa ja kriitikot seurasivat rynnistystä kuin nälkäinen lokkiparvi munkkipossua kauppatorilla. NNL oli kaikesta saamastaan kritiikistä huolimatta hyvä levy. Onhan se melodramaattinen ja yltiö maalaileva, mutta se teki ennemmin näistä "paheista" hyveensä kuin päinvastoin.
Nyt kun 00-vuosikymmen on kääntymässä yöpuulle ja on samanaikaisesti viemässä 2000-luvun rokkia mukanaan, on hieman outoa, että UNKLE on päättänyt tehdä rokkilevyn. Lavellella ei selkeästikään ole parasta trendivainua, sillä nyt menevä, hieman maalailevakin, elektro olisi jälleen ajankohtaista.
War Stories ei ole huono, mutta pettymys kuitenkin. Ensimmäinen ongelma on, ettei UNKLE ole ihan kotikentällään oikeiden soittimien kanssa, koska ei voi enää maalailla jylhiä taustoja samalla tavalla kuin ennen. Biisit ovat ihan kohtuullisia, mutta eivät paljoa enempää. Parhaiten onnistuvat Ian Asburyn laulamat Burn My Shadow, single-biisi joka on myös lähimpänä entistä UNKLEa, ja When Things Explode sekä Keys To The Kingdom (feat. Gavin Clark). Toinen ongelma on, että biisit ovat turhan keskitempoisi ja siksi hieman lällyjä. Kun ei kerta enää maalailla, pitäisi löytyä kunnon kiksiä!
On War Storiesilla kuitenkin hyvääkin. Sillä vaikka UNKLE käyttää jälleen monia featuroivia artisteja (edellä mainittujen lisäksi mm. Josh Homme), pysyy levy hyvin kasassa ja muodostaa ihan kelpo kokonaisuuden. Ehkä seuraavan kerran kun UNKLE päättää julkaista levyn, maalaileva elektro on poistunut oppositiosta ja UNKLE pääsee taas tekemään sitä mitä parhaiten osaa. Tykkäsivät kriitikot siitä sitten mitä tahansa.
Tärpit: Burn My Shadow; When Things Explode
unkle.com ja myspace.com/unkle
Teksti: Markus Kitunen
|
